Traumainformoitu Toivo

Nina Pyykkönen, erikoispsykologi PsL, yksilö- ja ryhmäpsykoterapeutti, työnohjaaja, jungilainen coach ja ekoterapeutti kiinnostui trauman vaikutuksista tiedostaessaan sen, miten kokonaisvaltaiset seuraukset emotionaalisella traumalla voi olla. 

–Trauma koskettaa meidän koko olemustamme, ei pelkkää mieltä. Traumatisoituminen ei myöskään tarkoita vain joutumista kaltoinkohtelun kohteeksi tai väkivallan uhriksi. Ehkä tavallisinta traumatisoitumista on se, että lapsena ei tule kohdatuksi, nähdyksi ja kuulluksi, Nina pohtii. 

–Traumasensitiivisyys on sen ymmärtämistä, miten ihmisen mieli toimii. Se on yhtäältä kehityksellisen trauman syntymisen ja vaikutusten ymmärtämistä, ja toisaalta kykyä mentalisoida toista: tiedämme, että emme voi tietää mitä toisen mielessä on, mutta silti tämän pohtiminen ja uteliaisuus on arvokasta. Ihmisen kokemukset ja sisäinen maailma eivät useinkaan näy päällepäin, mutta ponnistelu niiden tavoittamiseksi ja toisen (ja itsen) ymmärtämiseksi on ihmisyyden ytimessä, Nina selventää. 

– Jos työskennellään kipuja kokeneiden ihmisten kanssa, myös ammattilaiset joutuvat trauman vaikutusten kanssa tekemisiin. Siksi on todella tärkeää tunnistaa ja tiedostaa oma historiansa riittävällä tasolla. Teoreettinen koulutus on tietenkin tärkeää, mutta omien asioiden psykoterapeuttinen käsittely on ollut korvaamaton työväline, Nina jatkaa. 

– Ihmisyyden syvätasot ovat aina kiinnostaneet minua. Minua vaivasi ja aloittelevana kliinikkona ajatus siitä, että ihmisen oireet tai mielenterveysongelmina ilmenevät tilat olisivat “sairauksia” tai “häiriöitä”. Itselleni ne näyttäytyivät aina enemmänkin ratkaisupyrkimyksinä kuin ongelmina. Ihmisen liittäminen laajempaan kokonaisuuteensa, ekosysteemiin ja evoluution ketjuun, on avannut valtavasti ymmärrystä siihen, kuinka traumareaktiot ovat aina selviytymisen palveluksessa – niissä ei siis ole mitään patologista. Olen tullut ymmärtämään, että ihmisen olemisessa on varsin vähän “patologista”, oireetkin ovat hyvin ymmärrettäviä kun niitä tarkastelee yksilön elämänkokemusten kautta, Nina kertoo.

– Traumatietoinen työskentely lastensuojelussa ei ole traumojen hoitamista, vaan trauman vaikutuksien tunnistamista ja arjen vakauttamista. Tärkeintä on, että ymmärrämme, että ihmisen käyttäytymisessä on loppujen lopuksi aika vähän patologista – yleensä lähes kaikki oireet, tuhoisa käyttäytyminen mitä ihmisillä on, juontaa johonkin tilanteeseen, jolloin käytöksestä on ollut hyötyä selviytymisessä.

Julkaisuja, joita Nina on ollut kirjoittamassa:

Pyykkönen N, Pyykkönen AJ (2023). Mistä on mentalisoivat organisaatiot tehty? Osviitta 2/2023. https://www.suomentyonohjaajat.fi/artikkeli/mista-on-mentalisoivatorganisaatiot-tehty/<br>

Pyykkönen N (2021). Ympäristöahdistus, mentalisaatio ja toivo. Ympäristöahdistus.fi verkkojulkaisu. https://www.ymparistoahdistus.fi/artikkelit/ymparistoahdistus-mentalisaatio-ja-toivo/<br>

Kauranen A, Pyykkönen N. (2021). Senioripysäkki®-ryhmänohjaajan käsikirja. Helsinkimissio ry.

Keinänen M, Pyykkönen N. (2020). Mentalisaatiokyky tunneyhteyden ilmentäjänä ja ylläpitäjänä. 

Teoksessa Leskinen ja RIta (toim.) YHTEYS psykoanalyyttisen ajattelun ytimessä. EFPP Suomen 30-v juhlakirja. Prometheus kustannus.

Rehnbäck K, Pyykkönen N (2020). Työnohjaus tarvitsee mentalisaatiota. Osviitta 1/2020. https://www.suomentyonohjaajat.fi/artikkeli/tyonohjaus-tarvitsee-mentalisaatiota/?_gl=1*spenoe*_up*MQ..*_ga*MTg4NjE5OTQ0LjE2OTAzNTM4MTQ.*_ga_X377E05YFY*MTY5MDM1MzgxMy4xLjEuMTY5MDM1NDI3Ny4wLjAuMA..

Pyykkönen N (2019). Lisää psykologista osaamista lastensuojelutyöhön. Psykologi-lehti 17.6.2018, verkkoartikkeli. https://psykologilehti.fi/lisaa-psykologista-osaamista-lastensuojelutyohon/

Pajulo, M., Tolvanen, M., Pyykkönen, N., Karlsson, L., Mayes, L., & Karlsson, H. (2018). Exploring parental mentalization in postnatal phase with a self-report questionnaire (PRFQ): Factor structure, gender differences and association with sociodemographic factors. The Finn Brain Birth Cohort Study. Psychiatry research, 262, 431-439.

Pyykkönen N (2018). Mentalisaatio huostaanotetun lapsen kehityksen tukena. Julkaisussa Niemi-Järvinen P, (Toim.) (2020). Iskä, äiskä, omahoitsu ja mä siltaa rakentamassa. Perhekeskeisen asiakastyön käsikirja lastensuojelun ammattilaisille. Pelastakaa Lapset ryn julkaisusarja nro 26.

Pyykkönen N. (2017). Episteeminen luottamus kehityksen mahdollistajana. Kliininen ja yhteiskunnallinen näkökulma. Teoksessa: Laitinen, I. & Ollikainen, S. (toim.) Mentalisaatio. Teoriasta käytäntöön. Therapeia-säätiö, 2017.

Pajulo, M., Salo, S., & Pyykkönen, N. (2016). Mentalisaatio ja reflektiivinen funktio. Teoksessa Kirsti Kumpulainen, Eeva Aronen, Hanna Ebeling, Eila Laukkanen, Mauri Marttunen, Kaija Puura & Andre Sourander (toim.) Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. Printon: Tallinna, 81-87.

Pajulo M, Salo S, Pyykkönen N. (2016). Mentalisaatio – ydinalue lasta suojaavassa työssä. Perheterapia 1/2016. Suomen mielenterveysseura. 

Pajulo M, Salo S, Pyykkönen N. (2015). Mentalisaatio ihmistä suojaavana tekijänä. Duodecim, 131 (11): 1050-7. 

Pajulo M, Pyykkönen N. (2014) Mentalisaatiokyvyn arviointi varhaisessa vanhemmuudessa. Kirjassa: Anne Viinikka (toim.): Mentalisaatio perheiden kohtaamisessa. Mannerheimin Lastensuojeluliitto. 

Pajulo M., Pyykkönen N. ja Karlsson L. (2012). Vanhemmuus ja pienten lasten unihäiriöt. Suomen Lääkärilehti, 10/2012. Artikkelin nettiversio: https://www.potilaanlaakarilehti.fi/site/assets/files/5667/sll402012-2813.pdf 

Pajulo M, Pyykkönen N, Kalland M, Sinkkonen J, Helenius H, Punamäki R-L. (2012). Substance-abusing mother-baby pairs in residential treatment: importance of pre-and postnatal reflective functioning. Infant Mental Health Journal, 33(1): 70-81. 

Pajulo M., Pyykkönen N., Kalland M., Sinkkonen J., Helenius H. & Punamäki R. (2011). Substance abusing mothers in residential treatment with their babies: postnatal symptomatology and it’s association with mother-child relationship and later need for child protection actions. Nordic Journal of Psychiatry, 65(1): 65-73. 

Pajulo M., Pyykkönen N. (2011). Mentalisaatiokyky varhaisessa vanhemmuudessa. Teoksessa: Varhaislapsuuden tunnesiteet ja niiden suojeleminen. Sinkkonen, J. & Kalland, M. (toim.), Helsinki: WSOY s.71-94. 

TULOSSA

Mentalisaatiolla tarkoitetaan kykyä hahmottaa mielen aktiivista toimintaa itsessä ja toisissa ihmisissä. Se on pyrkimystä nähdä päälle päin näkyvän käyttäytymisen taakse ja pohtia, minkälaisia mielen tiloja käyttäytymisen takana on. Mentalisaatio on avain sen ymmärtämiseen, millaiset ajatukset, toiveet, pelot, uskomukset tai kokemukset motivoivat omaa ja toisen käyttäytymistä. Tavoitteena on vähentää toiseen kohdistuvia väärintulkintoja.

Mentalisaatio ihmissuhteissa -kortit syntyivät kahden psykoterapeutin onnekkaasta kohtaamisesta: Nina Pyykkönen oli jo pidempään etsinyt kuvittajaa mentalisaatiokorteille, mutta aihetta syvällisesti tavoittavaa kuvittajaa oli vaikea löytää. Nina Alfthan taas oli alkanut tehdä kuvia psykoterapia-asiakkaiden kuvaamista suhdetilanteista ja pohtinut kuvien käyttöä laajemminkin tavoittamaan tunnekokemusten ei-sanallista ulottuvuutta.

Kortit ovat oivallinen apuväline yhteyksien ja ym- märryksen luomisessa ihmisten välille – erityisesti silloin, kun yhteys on syystä tai toisesta katkennut. Ne soveltuvat erityisen hyvin työvälineeksi eri-ikäisten psykoterapiaan, nuorten ja perheiden kanssa työs-kenteleville, varhaiskasvatukseen, perusopetukseen ja oppilashuoltoon.

Kortit tulevat maalis-huhtikuussa ennakkomyyntiin Reuna-kustantamon verkkokauppaan!

www.reunalla.fi