Nov 10 2021 35 mins
Epilepsia ujuttautuu ihmissuhteisiin monin eri tavoin. 24-vuotiaan Oton ja 46-vuotiaan Katin epilepsiat ja myös elämäntilanteet ovat hyvin erilaiset: Katilla on jo kaksi aikuista lasta, puoliso ja ystäviä, mutta työelämästä poisjääminen vei ison siivun sosiaalisesta elämästä. Otto taas on juuri päässyt työelämään, ja kavereita on nykyään monista eri ympyröistä.
Kun oman elämän suuntaa ja terveyttä on joutunut epilepsian takia miettimään toisella vakavuusasteella ja melko nuorena, vaikuttaako se ystävyyssuhteisiin? Miten läheisten huoleen pitäisi suhtautua? Voiko kukaan muu kuin vertainen todella ymmärtää?